Tulihan se nolla..

Kirkkonummen kisojen jälkeisessä treenissä näkyi selvästi se lähtö ongelma ja siihen päästiin puuttumaan mutta silti siellä on vaikeaa pysyä. Jopa möllikisoihin osallistuttiin ja ensimmäisellä nousi ja sain palautettua sen istumaan ennen radalle pääsyä, uusinta startti onnistui paremmin ja se pysyy siellä joskin sitä istumiseksi voi kutsua ;) Rata saatiin uusinnassa nollana mikä tsemppasi kovasti koska nollan tekeminen on ollut tosi työlään tuntusta pitkän aikaa. Liekö se viimisen nousunollan paine..

Käytiin myös Homeetalla treenaamassa porukalla ja oli oikein kiva treeni siellä, minä ehdin moneen paikkaan mitä en taas millään olisi uskonut.. Niistä hirmu hyvä fiilis ja luottavaisella mielellä kisaamaan..

Milan kasvattaja tuli ensimmäistä kertaa katsomaan meitä agilityyn (siis ihan ekoja agilitykisoja muutenkin) ja sain siitä lisäjännitystä. Mutta kuitenkin se "muun" puhuminen ennen rataa taitaa olla se mun juttu koska sain pidettyä itseni kasassa ja ohjaukset jollain lailla mallilla koska se viimeinen LUVA tuli "vihdoin"..

Video täällä. 

Eli tuloksella 0 (-12,88) ja sijoitus 1. SERT 

Hyppäri startti siirtyi iltapäivään ja se on siis eka kakkosten kisa. Lähtöpaikka harmitti kun ekana en tykkää lähteä. En ehdi tekemään jättöharkkoja Milan kanssa. Sitten vielä lähdöstä tuomari käveli lopun putkelle ja Mila ihan innoissaan et tuonne varmasti mennään ja sillä on varmasti mun palkka.. Perhanan koira, se ei sitten meinannu millään jäädä lähtöön, ihan kuriton ja mulla kamala jännitys. Alku meni hyvin siihen nähden että ihan tuollasta ei ole ollut koskaan ja jopa tulee sinne missä minä olen vaikka se tuomari kiinnosti. Sitten putkelta kepeille.. Joko mun liike vie sinne kokonaan ja oletan että se ottaa ne vinot kepit itse (siinä tilassa se ei ota mitään itse vaan se pitää kunnolla ohjata) tai sitten joku muu syy mutta jos olisin ottanut sen putkelta kunnolla.. kepeiltä perän putkelle pätkään olen tyytyväinen, en ehkä olis uskaltan sen antaa noin vapaasti mennä jos ei olis hylky alla ja kannatti kuitenkin antaa mennä.. Eli ole rohkeampi! Yritän tämän muistaa!

Lopussa mun löysä ohjaus ja Mila ohittelee esteitä. Tuossa loppuun asti yrittämisessä on paljon parannettavaa mutta mie jo menen sen radan loppuun enkä vaan lopeta kokonaan. 

Sitten olikin kakkosissa aloitettu ja ensiviikonloppuna jo seuraavat startit "kotona". Harmittavasti meidän lähtöpaikka on ensimmäisenä mutta sehän vaan tarkoittaa sitä et jännityksellä odotetaan koko luokka kuin moni tekee nopeamman ajan ;) 

Mutta jos nyt laittaisin tähän sen hyppärin.. jos julkinen nöyryytys auttais mua paremmaksi ohjaajaksi :)

Meillä oli myös suuri juhlapäivä kun Nuga rakas täytti 10-vuotta!