Helppo arki..

Aikanaan kun Mila tuli kuvittelin että sinne meni helppo arki.. No menihän se hetkeksi mutta, helppoa se oli kuitenkin pentuajan jälkeen... Taas joudun miettimään samaa, hyvästi helppo arki! Meillä on uusi pentu... Tällä kertaa se arki tuskin enää normalisoituu, perheessä on nyt belgejä kaksi.. :)
Neiti nokinaama on oikein hauska tapaus, hieman raivostuttava ja äänekäs mut eikö kaikki vauvvat, paitsi siis mun Mila  ;) <3
Penska tuli isännälle ja sai siis oman blogin joka löytyy täältä.

Milahan ensin pelkäsi Zivaa sisällä ja pihalla varovaisesti leikki. Nyt viikon jälkeen se ei ole enää niin pelottava ja uskaltaa hennosti murista kun haluaa nukkua ja eteenkin kun haluaa yksin nukkua.
Vanhat ja järkevät otti vauvvan niinku kaikki muutkin tulokkaat on otettu:
Nuga: ihana vaava <3 ... illalla, hitto jääkö se meille.. jos en ole näkevinäni sitä, sitä ei ole olemassa!
Luna: ihana vaava <3 tää on pakko olla mun oma, tuu kainaloon nukkumaan.
Arki on jo nyt helpohkoa PAITSI se yksin olo!! Ja toki sitä lenkkeilyä ei tietenkään vielä pääse kokeilemaan mutta luulen että roikun ihan hienosti neljän perässä. =D

Kisoja on ollut muutamia ja jokaisesta ollaan hyllyjä tehty, joten ne alkaa olee jo valmiina palkinnoille.. ;)
Yleensä hyvä fiilis jäänyt mutta joskus on nostettu hiuksista muija takas jaloille ja taas yritetty..
Lappeenrannassa oli mun mielestä kivat radat. Iltakisat ei ehkä ole kuitenkaan se meidän juttu.. ehkä..

Turussakin käytiin taas vakio äMMä kokoonpanolla. Hyvä reissu, vaikka ei niin häävisti osattu mutta jäi loistava fiilis ja motivaatio opiskella taas uutta ja vaikeeta juttuja.. Se uskallus, rauhallisuus ja tarkkuus vielä kadoksissa ja koirakin usein.. No mutta ollaan me joitain juttuja opittukkin.

Johannalla ollaan käyty treenaamassa ja kentälläkin käyty kerran tai kaksi. Heinäkuussa vähän työ vie harrastukselta aikaa ja treeniä ehditään tosi vähän. Tai ainakin haluaisin paljon enemmän.. :)

Pari viikkoa ennen juhannusta oli kasvattajan leiri. PK-tottista, jälkeä ja ruutua.. Hyvä porukka ja kiva reissu. Nyt me oikeesti aletaan treenaamaan näitäkin..
 Juhannuksena oltiin belgien kasvattajalla valitsemassa pentua. Ja Johannalla syömässä ja aksaamassa.

Nyt on ehkä liikaa ollu treenejä missä jatkuu keppien "taakse" rata kun Milalla selkeä hankaluus treeneissä ja eilen myös kisoissa pysyä loppuun kepeillä. Joku myös vois kuvailla asiaa että näitä ei ole harjoiteltu ;)

Ja sekin tuli eilen oikein tosissaan ilmi että tarvitaan "tuomaria" juoksemaan puomin vierelle.. Plaah, tämäkin niin yksinkertainen asia on kokonaan harjoittelematta!
Eilen Porvoossa oli ulkomaan tuomari ja mun mielestä hiukan erilaiset radat kun suomalaisilla. Haastavat mutta ihan hauskat. Tosin me ei niissä paljon alkua pidemmälle päästy mut lähdöt oli hyvät. Se on niin iso juttu meille!
Samoin tuolla kävi jotain mitä en toivo kenellekkään käyvän. Olin Milaa viemässä autolle kun yhden auton päästä akalta päästy paska Seppo dalmaatialainen Milan päälle. Kun ei akalla riitä osaaminen koiran hallintaan ja varovaisuuteen pitäs tommosilla koirakoilla olla kisakielto! Pyysi anteeksi mutta se ei mulle paljon auta!! Ei ole sen normikäytöstä.. Niinhän ne aina sanoo!
Kaatusin samalla hienosti ja löin pääni maahan ja nyt kärsitään kamalasta niska/kaula kivusta. Jatkossa varotaan Liisaa ja Seppoa ja varoitan myös muita!

Nyt kun sade loppui, voisin tunkea belgit autoon ja hurauttaa kentälle treenaamaan viimisen vapaan kunniaksi =)

Porvoon iltakisat

Muutama pihatreeni ehdittiin tehdä ja oli taas kisapäivä.
Tälläkertaa mulla oli lähdössä taas se ihana Mila joka istuu kiltisti ja odottaa lupaa. Mutta silläkertaa en minä pysy kasassa ja ohjaa koiraa..
Kaksi hylkyä mutta silti paljon parempi mieli kun Ruokolahdelta.
Tuollasella lähdöllä kun sais kisata sen kanssa aina..

Sitten tänään päästiin ensi kertaa harkkaamaan kentälle ja rakennettiin Ruokolahdelta yhden radan alkua ja loppu olikin Annen rataa keskiviikolta. Ihan kiva rataharkka.
Vähän (juu vähän ;) ) se hyppää pitkiksi niistot ja rimat ei ensin pysynny takaakierroissa mutta tulee ihan kivasti mun ohjaukseen.
Mutta siinä on paljon nyt tekemistä että saadaan väljyyttä takaakiertoon etteivät siivekkeet kaatuile, rimat lentele ja saadaan hyppy suuntautumaan oikeaan suuntaan.
Riman pudotteluihin nyt kiinnitetään huomiota vielä enemmän. Milan työ on pitää ne ylhäällä vaikka minä tekisin mitä siinä samalla...
Ja na ainaiset välistävedot... Huh, siinä on mulla opeteltavaa!

Mutta huomenna kasvattajan järjestämään tottis koulutukseen.. Yksi on varmaa, me saadaan paljon neuvoja!! :D

Kisoja, treeniä ja näyttelyssäkin käyty!

Meillä oli jokseenkin tapahtumarikas kisareissu. Matkalla meidän herra Vito päätti hajota, onneksi meille matkustajille ei käynyt kuinkaan. Saatiin nopeesti toinen auto paikalle ja matka jatkui. Kisapaikalle päästiin mutta aavistuksen liian myöhään, ensimmäinen startti kolmesta siis ehti loppua. Mutta seuraavalle sitten. Se menikin ihan hienosti. Tosin mikasin lähdön kun en tarkistanut missä asennossa Mila siellä oli mutta rata mentiin silti kuulevilla korvilla. Eli ensimmäinen LUVA kakkosissa ja sijoituskin oli 2.
Meille toinen rata ei mennyt mun osalta ihan nappiin. Sain Milan kuitenkin istumaan ennen lupaa lähteä.
Saan jopa Milan käännettyä ansaputkelta mutta jostain syystä annan sen kuitenkin heti sinne mennä kun en tee mitään. :( Menen kokeilemaan vaikeaa keppivientiä ja se onnistuu hyvin mutta jätän loppu radan ohjaamatta, todella typerää!
Reissu oli kiva ja meillä oli ihana varahuoltaja mukana ja Milan paras kaverikin matkusti mukana häkin toisessa puoliskossa.

Heti maanantaina mentiin Homeetalle treenaamaan hyppäriharkkaa. Päätin kokeilla irtoamista ja se onnistuikin vasoin mun ajatuksia. Tehtiin kaksi nollaa ja lopetin siihen. Tässä ei vielä harkoissa olla onnistuttu joten oli hyvä fiilis. Kepit tein ennen autoon viemistä. Koira autoon välillä..
Seuraavalla kierroksella harjoiteltiin muutama takaaleikkaus ja kun siinäkään ei ole ongelmaa, ainakaan tässä harkassa, saa Mila kirmailla sitten laina kartturin kanssa. Heillä oli oikein hienoa menoa! Kiitos!
Lopuksi vielä yhtä kolmosten kisaradan alkua kun se oli ollut vaikea monille ja niin oli meillekkin, aika monta yritystä tehtiin että saatiin se läpi.. (kuvat Johanna Kiviharju)

Seuraavana päivänä oli Milan hieronta ja huilia jatkui kunnes lähdettiin Turkuun, Elinan yksärille. Siellä on niin ihana juosta, pohja on loistava samoin kouluttaja.
Pessimisti ei pety, eiku pessimisti juoksee tutustumatta! ;) Tutustuttiin ehkä taas liian lyhyeen pätkään, ehkä jo ensikerralla uskon että meidän on mahdollista päästä ainakin sinne esteelle numero 29..
Nyt pitäisi oikeasti alkaa harjoittelemaan ensinnäkin pitkiä ratoja. Sellasta 25-30 estettä.
Ja sitä okseria vaikkei siinä ongelmia ollutkaan. Ja uusia juttuja pitää harjoitella myös että jäisivät selkärankaan. Oli loistava päivä. Näitä reissuja olis kiva tehdä enemmänkin.
Tässä muutama pätkä.

Sitten mentiin taas huilipäivän jälkeen kisoihin, kisapaikan pohja oli mulle pettymys, samoin odottelu/lähtö tilan ahtaus.
Ensimmäinen rata oli ihan hyvä, kielto putkelta ja rima tippuu ennen puomia. Toinen olikin niin pohja noteeraus multa! Yksi hyvä pätkä onneksi oli mutta silti mokaan lopussa, "unohdan" koiran Aalle ja se "karkaa" mun perään sieltä.. Harmittaa, mentiin heti lämppä esteille korjaamaan ja siellä karkas mutta toisella pysyi hyvin. Itse syytöksissä menikin se ilta..

Sitten oli vielä näyttely reissukin. Auto täyteen koiria ja matkaan. Matkat sujui nopeasti ja turvallisesti.
Ensin meni Mila. Mari esitti ensimmäistä kertaa Milan ja sai sen vissiin juoksemaan tarvittavan määrän hyviä askelia koska Mila oli ainoa ERI nartuissa ja sai siis SERTin ja oli VSP! Mun mielestä parasta mitä näyttelyistä voi voittaa! Superia! En ollut todellakaan tähän varautunut..
Sitten se päivän jännittävin osuus, ensikertalaiset.. Maija, Taika ja Johanna. :)
Hienosti nekin meni, Maija ERI2 ja Taika EH ja sen myötä sitten valioitui hyppyvalioksi! Onnea!
(kuva: Johanna Kiviharju)

Huh hellettä..

Aurinkoisilla ilmoilla halli lämpenee niin kovin että siellä vois t-paidassa juoksennella vaikka ulkona oli tänäänkin -7,5 pakkasta.
Milan menoa se ei tunnu haitaavan, täysillä se menee mut minä kärsin. Kohta se kesäkin on ja sit on kuuma joka paikassa :(
Mutta siis, mentiin Milan kanssa kaksin hallille ja siellä oli rata valmiina ni ajattelin otta sillä nollatreenin.
Neljännellä yrityksellä nollana maaliin ja treeni oli siinä. :) Hieno likka se on! :)

Pari päivää aikasemmin käytiin tekemässä välistävetoja ja kontakteja. Jälkimmäiset, ei huomautettavaa mutta ne välistävedot.
Mie oon surkea, liikaa vedän irti esteiltä ja kolmannelle tulee turhan kauas ja typerä irtoaminen sitte hypylle. Vasemmalta oikealle menee paremmin. Mutta ihan kamalalle se näyttää. Se pitää kuitenkin todeta että Mila tulee jo tosi helposti sieltä välistä, ennen ei edes korvaansa lotkauttan vaan paineli slaalomilla kaikki yritykset. Jotain kehitystä tässäkin tapahtunnu. Mutta lisää luottoa koiraan ja rohkeutta, kyllä me tämäkin opitaan :)

Huomenna huilataan ja sunnuntaina sitten 3 starttia Ojangossa. :)

Kisoja ja treeniä.. mitäpä muutakaan..

Startattiin "kotikisoissa" vara huoltajan voimin ja voi että mulla oli tosi paljon erilainen koira lähdössä.. Sinne se jäi yhdellä käskyllä ja pysy siellä ja istuikin tosi rauhassa eikä niin kun olis housuissa muurahaisia niiku normisti.

Ensin oli agirata ja se oli tosi kiva ratapohja. Mila oli tosi hyvin kuulolla ja tehtiinkin puhdasta rataa esteelle 16 asti mutta sitten putki-puomi yhdistelmä ja menee putkeen puomin sijaan.. No mut ihan sika hyvä fiilis ja koira oli tosi loistava. Videota ei ole kun kamera oli vinoilu tuulella. 

Hyppäri näytti jo tutustuessa "mahdottomalle" yhtään järkevää ohjausta en keksinyt ja sanoinkin että jos radalta tullaan nollan kanssa olen pelastuksien mestari  :) No ei tullut nollaa kun rima tippu joten en huoli tuota titteliä vaikka se ei muuta ollutkaan kun pelastelua. Hirveä ja todella epäreilu kartturi olin Milalle mutta hän oli päättänyt kuunnella ja totteli mun kaikki todella myöhässä tulleet persjätöt ja lopu takaaleikkaus pudottaa riman.. Hirveä saatö, ei tämmösiä lisää jooko! :)

Sitten on treenattu Homeetalla, erilaisella pohjalla ja erilaisilla kontaktiesteillä. Hallilla on kiva harkata, olis vaan vähän lähempänä.. Tässä yksi harkka ennen kisaa..

Oltiin myös omalla hallilla ja ei niin kiva treenikerta. Kolme koiraa tuotiin hallin ekaan osaan seinään kiinni ja kun Mila tuli sisälle ne rähjäsivät siinä. Tosi typerää jättää tuommoisia remmirähjiä siihen seinään omineen.

Sitten alettiin harkka ja ehdittiin pari pätkää tehdä ennenkö sieltä sitten karkas yks paska afgaani jahtaamaan Milaa kesken meidän suorituksen. Mila juoksi ympäri hallia ja meni välillä putkeenkin karkuun mutta se paska rakki vaan jahtas Milaa. Mila kiljui ja huus peloissaan kun ei tajun yhtään miksi sitä jahdataan kesken sen duunin. 

Meidän koirat ei muutenkaan tapaa vieraita koiria ja jos joskus tapaa niin "työpaikka" ei ole se paikka missä meidän koirat saavat riehua muiden kanssa. Oon enemmän kun tyytyväinen että Mila ei ruvennu leikkimään.

Mutta sitä en ymmärrä miksi pitää "tunkea" siihen harkkaamaan jos tietää että oma koira saattaa lähteä. Ja jättää se vielä ilmoittamatta! Sen tajusin että ohjaaja tiesi mahdollisuuden koska väliverkko piti käydä laittamassa kiinni... vasta jälkikäteen omaksi harmikseni! 

Meiltä kun kysyttiin vain että haittaako meitä jos harkkaavat, no ei olis haitan meitä mitenkään mutta en siis tajunnut että niitä se haittasi! 

Ja sitte ehdotetaan vielä että tuutko syöttää sille makkaraa tähän meidän viereen ettei jää pelottamaan. Siis mitä? No en todellakaan tule! 

Sen jälkeen Mila alkoi tekemään normisti hommia niinkun sen tapoihin kuuluu.. Mutta mua vitutti etten pystynyt takaamaan mun koiralle turvallista treenitilannetta. Ja se luottamus siihen että minä suojelen horjahti.

Mutta ensikerralla tiedän varautua samanlaisessa tilateessa (mitä en anna tapahtua ainakaan kyseisen ihmisen koirien kanssa) ja minä todella puollustan koiriani leijona emon tavoin!

Minulla on vahvat mielipiteet mm. muiden koirista ja pysyn mielipiteissäni. 

Minä sulattelen episodia päässä ja toivon että ihmiset opettelisivat koirankoulutusta ja hallinta/tottelevaisuutta enemmän ja rotutuntemusta yms... 

Viikonloppuna on kisat Ojangossa, mennään vara huoltajan kanssa.. Kivaa!

Ensiviikolla torstaina on Elinan yksityistunti, sitä niin odotetaan! Ja kisat lauantaina. Ja heti pääsiäismaanantaina mennään pitkästä aikaa näyttelyyn.

Tulihan se nolla..

Kirkkonummen kisojen jälkeisessä treenissä näkyi selvästi se lähtö ongelma ja siihen päästiin puuttumaan mutta silti siellä on vaikeaa pysyä. Jopa möllikisoihin osallistuttiin ja ensimmäisellä nousi ja sain palautettua sen istumaan ennen radalle pääsyä, uusinta startti onnistui paremmin ja se pysyy siellä joskin sitä istumiseksi voi kutsua ;) Rata saatiin uusinnassa nollana mikä tsemppasi kovasti koska nollan tekeminen on ollut tosi työlään tuntusta pitkän aikaa. Liekö se viimisen nousunollan paine..

Käytiin myös Homeetalla treenaamassa porukalla ja oli oikein kiva treeni siellä, minä ehdin moneen paikkaan mitä en taas millään olisi uskonut.. Niistä hirmu hyvä fiilis ja luottavaisella mielellä kisaamaan..

Milan kasvattaja tuli ensimmäistä kertaa katsomaan meitä agilityyn (siis ihan ekoja agilitykisoja muutenkin) ja sain siitä lisäjännitystä. Mutta kuitenkin se "muun" puhuminen ennen rataa taitaa olla se mun juttu koska sain pidettyä itseni kasassa ja ohjaukset jollain lailla mallilla koska se viimeinen LUVA tuli "vihdoin"..

Video täällä. 

Eli tuloksella 0 (-12,88) ja sijoitus 1. SERT 

Hyppäri startti siirtyi iltapäivään ja se on siis eka kakkosten kisa. Lähtöpaikka harmitti kun ekana en tykkää lähteä. En ehdi tekemään jättöharkkoja Milan kanssa. Sitten vielä lähdöstä tuomari käveli lopun putkelle ja Mila ihan innoissaan et tuonne varmasti mennään ja sillä on varmasti mun palkka.. Perhanan koira, se ei sitten meinannu millään jäädä lähtöön, ihan kuriton ja mulla kamala jännitys. Alku meni hyvin siihen nähden että ihan tuollasta ei ole ollut koskaan ja jopa tulee sinne missä minä olen vaikka se tuomari kiinnosti. Sitten putkelta kepeille.. Joko mun liike vie sinne kokonaan ja oletan että se ottaa ne vinot kepit itse (siinä tilassa se ei ota mitään itse vaan se pitää kunnolla ohjata) tai sitten joku muu syy mutta jos olisin ottanut sen putkelta kunnolla.. kepeiltä perän putkelle pätkään olen tyytyväinen, en ehkä olis uskaltan sen antaa noin vapaasti mennä jos ei olis hylky alla ja kannatti kuitenkin antaa mennä.. Eli ole rohkeampi! Yritän tämän muistaa!

Lopussa mun löysä ohjaus ja Mila ohittelee esteitä. Tuossa loppuun asti yrittämisessä on paljon parannettavaa mutta mie jo menen sen radan loppuun enkä vaan lopeta kokonaan. 

Sitten olikin kakkosissa aloitettu ja ensiviikonloppuna jo seuraavat startit "kotona". Harmittavasti meidän lähtöpaikka on ensimmäisenä mutta sehän vaan tarkoittaa sitä et jännityksellä odotetaan koko luokka kuin moni tekee nopeamman ajan ;) 

Mutta jos nyt laittaisin tähän sen hyppärin.. jos julkinen nöyryytys auttais mua paremmaksi ohjaajaksi :)

Meillä oli myös suuri juhlapäivä kun Nuga rakas täytti 10-vuotta!

Kisoissa..

Aamulla kun kello soi 4.15 en taas ollut varma onko tässä mitään järkeä ;) Mutta kuka haluiskaan nukkua sunnuntaiaamuna sen pidempään :)

Joten matka Masalan suuntaan ja Milalle uuteen halliin. 

En ole varma aiheuttiko se suuri metelin määrä joka nostaa Milan kierrokset huimiin vai ne lämppä esteillä Milaa haistelemaan tulleet koirat että lähdöt meni ihan pieleen. (Mila siis odotti alkua yksin johon laskettiin kaksi bortsua haistelemaan sitä MURR!! vaikka Mila siinä pysyi eikä mitään ihmeellistä tapahtun silti mua ärsyttää tuommonen huolimattomuus!) 

Mila on normisti nyt pysyn lähdöissä mutta tänään ei, ekan vielä kannustin karkaamaan kun annoin sen jatkaa matkaa vaikka omineen sieltä lähtikin tulemaan, toisella se ehti ekalle rimalle asti mutta sain pään pidettyä ja vaadin sitä istumaan ennen kun annoin sen tulla.

Ihmeen kauan päästiin kuitenkin menemään ennen virhettä vaikka lähdöt ei olleet hyviä. Ekalla ei irtoa muurille (onkohan muuri epävarma este Milalle vai sattumaa, kaksissa kisoissa ei ole irronnut kun toisella vasta) kielto ja korjatessa alkaa se sen huutaminen siitä esteenkautta puoleenväliin keppejä.. keppien jälkeen ylimääräinen estekin tehdään eikä mene puomille vaikka periaatteessa olis ollu helppo, oliskohan ollut helpompi jos olisin vaihtanut puolta sinne missä ei ollut putkea houkuttimena, omasta mielestä ajoissa kuitenkin annoin kiipee käskyn mutta matka oli tosi lyhyt ja putki aina niin mieluinen..

Keinu oli kuitenkin hyvä ja kontaktit et oli siellä hyvääkin..

Toinen rata tiesin että jotain sen ekan putken jälkeen tarvis tehdä mutta kaikki ajatukset hävis siihen lähtöhässäkkään :( joten hyppää vinosti ja nenä vie vika esteelle. Keppikulmakin on vaikea avokulma (josta meillä on ollut ja tulee olemaan sulkeisia paljon) vien Milan liian päähän ja aloittaa väärin tämä oli totaalinen oma vika ja suututti että niin epäluotettavasti vein sen sinne. Mutta siitä maaliin ilman virheitä, kontaktitkin toimi, oon ihan tyytyväinen.

Paitsi.. Ne lähdöt pilaa kyllä kaikki fiilikset, nyt möllikisoihin kokeilemaan ja jos ei muuta sitten pilataan muutama kisarata mutta minähän sen palautan jos omineen lähtee.

Video täällä.